Anubis tapasi Pandoran yli 45 vuotta sitten ranskan maalaiskunnassa, jossa vanhan salaseuran hylätyt katakombit sijaitsivat. Miehen saama määräys oli yksinkertainen; Pandora olisi saatava liittymään salaseuran riveihin ja piste. Anubiksen tehden alusta asti kuten pitikin, testaten naisen taidot ja kertoen tälle salaseurasta sen olennaisen, mutta yhteen asiaan edes Anubis ei kyennyt varautumaan tai estämään sitä tapahtumasta. Sen ollen puhtaan himon tunteminen. Kuinka paljon Anubis yrittikin pistää vastaan tuolle alkukantaiselle tuntemukselle, niin löysi tämä kuitenkin itsensä Pandoran viereltä. Yrittäen pitää kiinni edes vielä jotenkin vannomastaan selibaattivalastaan, eivät kosketukset edenneet hetkeen sitä pidemmälle. Tunteen sisimmässä repien sydäntä riekaleiksi.
Ennen syvempää seksuaalista kanssa käymistä, Anubis opetti Pandoralle "kehon kielellä puhumisen", jota tämä vanhin osasi selibaatista huolimatta todella taitavasti. Miehen onnistuen kerta toisensa jälkeen nostattamaan naisen korkeuksiin, vaikka ei yhtynytkään toisen kanssa. Jo tuolloin Pandoran saaden huomata Anubiksen nauttivan johdossa olemisesta ja siitä, että sai tuottaa mielihyvää toiselle. Vasta valojen lausumisen jälkeen Anubis ja Pandora syvensivät parin seksuaalisuutta, sen ollen juuri niin täydellistä kuin vain pystyi kuvittelemaan. Aivan kuin kaksi kauan erossa olevaa sydäntä olisi liitetty viimein yhteen. Tämä kuvaakin hyvin näiden kahden kuolemattoman suhdetta toisiinsa, mikä on joutunut kestämään monia ylä- ja alamäkiä. Anubis rakastaa Pandoraa kaikkein syvinten kuin ketään muuta.
Niinä hetkinä kun Anubis ja Pandora ovat saaneet olla yhdessä, ovat nämä näyttäneet hyvin vähän intohimoa toisilleen. Kummallakin heistä ollen omat velvollisuutensa tunteidensa hillitsemiseen, mutta se mikä on jäänyt kulissien taakse ja suljettujen ovien taakse... On lasten parempi sulkea silmänsä. Anubis on ehkä muuten lukossa tunteidensa näyttämisen kanssa, mutta seksuaalisuus ei ole koskaan ollut miehelle ongelma tai että siinä olisi ollut joitakin estoja. Nykyään, vaikka Anubis onkin "pimeyden ruhtinas" ja maanpaossa aavikolla, ei tämä ole unohtanut Pandoraa. Vasemmassa nimettömässä sormuksen pysyen edelleen kuin olisi polttomerkitty ihoon kiinni. Ehkä joku päivä Pandora tulisi hänen luokseen... ja hiillokseksi hiipunut tunne saisi roihahtaa uudelleen liekkeihin.
Hyvästien sanominen:
Asteen raskaamman henkäisyn kohottautuessa viimein keuhkoista ja ihme kyllä surullinen hymy sai suupielen kohoamaan.
”En uskononut, että tämä tulisi olemaan näin vaikeaa minulle.”
Anubiksen kohottaen kasvonsa kohti tietokoneen kameraa, jolloin tästä pystyi näkemään jonkin olevan erillalailla. Kuin tästä olisi puuttunut nyt se tietty kylmyys ja etäisyys, josta oli tullut miehen puumerkki väkisinkin.
”En usko, että olet tällä hetkellä mielissäsi kun tein taas näin sinulle, mutta tällä kertaa tein sen meidän kaikkien tähden. Meidän lapsiemme tähden, joita olen satuttanut teoillani jo tarpeeksi. Kaikki tekoni tein tarkan harkitsemisen jälkeen ja ne yhdessä johtivat tähän, joka oli aina vääjäämättömästi edessä vaikka onnistuinkin karttelemaan sitä monien vuosien ajan, mutta en siltikään pystynyt pakoilemaan sitä ikuisesti. Vapautin De Fioren suvun vannomastaan lupauksesta – sillä he eivät pysty pidättelemään sitä, mikä on alkanut kokoamaan voimiaan jo siitä päivästä lähtien kun Evey meni naimisiin Giovannin kanssa.”
Painostavan hiljaisuuden laskeutuen hetkeksi, minkä aikana Anubis selvästi harkitsi seuraavia sanojaan. Aikoisiko tämä tosissaan kertoa viimein ääneen sen minkä oli pitänyt omana tietonaan aivan alusta lähtien. Pandora ansaitsisi tietää totuuden.
”De Fioren suku vartioi vain sitä mikä sinetöisi tämän kaiken. Kirja oli loppujen lopuksi vain linkki minun ja riivaajani välillä. Todellisuudessa heidän tehtävänsä oli vartioida minua etten koskaan joutuisi sen valtaan, joka on kulkenut mukanani jo syntymästäni lähtien. Kuten aina sanoin; ”Kun katson pahuutta, en näe sen katsovan minua. Näen vain itseni sen silmien kautta.” Tuon sanonnan keksijä puhui hyvinkin totta.”
Anubiksen noustessa ylös sohvalta, mutta ennen kuin tämä sammutti nauhoituksen, siirtyi tämä vielä viimeisen kerran tietokonetta lähelle ja sanoi omalla äidinkielellään;
”Sinä olet aina ollut minun elämäni, Pandora. Muista se rakkaus, jonka kauan sitten annoin sinulle ja haali sitä sydämessäsi. Muista meidän kummankin puolesta ne päivät kun olimme aidosti onnellisia. Ikuisuudesta ikuisutteen rakastan sinua… hyvästi iäksi.”
Vasemman käden sormien kohottautuessa huulille ja siirtäen suukon hellästi kameran linssiä vasten. Nauhoituksen loppuessa ja sen myötä kyseisen sähköpostin tuhoutuessa.