Niin erikoiselle kuin se voi kuulostaakkin, ei Anubis menettänyt omaa identtiteettiänsä riivatuksi joutuessaan. Päinvastoin jokin puuttunut palanen vain loksahti paikoilleen miehen sisimmässä kun ns."demoni" asettui kehoon.  Tämä pistääkin miettimään väkisinkin oliko Anubis loppujen lopuksi riivaajansa pyhempi. Anubis ei aina kykene tuntemaan mitään inhimmillistä ja silloin kaikki on yhtä samaa harmaata massaa, joka tekee väkisinkin ulospäin kyynisen ja välinpitämättömän ulkopuolista maailmaa kohtaan. Kuolemattomana Anubis ei enää välitä kuluvasta ajasta.

Anubis on huono näyttämään tunteitansa julkisesti. Vanhan salaseuran opit ovat kaivautuneet syvälle ja niistä eroon pääseminen ei ole helppoa. Perusluonteeltaan tyyni ja viisas, mutta silti ikuinen etsijä ja tutkija. Katsoo tilanteet monen näkökulmasta - eikä milloinkaan valitse yhtä ajattelutyyliä, joka syrjäyttäisi kaiken muun. Rakastaa ja pelkää ylempää voimaa yhtäaikaisesti. Rukoilee edelleen päivittäin. Omistaa puhumisen lahjan ja sanojen taitavan käytön eritilanteissa, mutta tästä synnyin lahjastaan huolimatta ei puhu ensimmäisten joukossa. Kunnioittaa elämää kaikin puolin, mutta on aina valmis iskemään uhaksi koetun kohteen alas - jos siihen näkee millään tavoin tarvetta. Vihollisiaan kohtaan ei tunne minkäänlaista armoa ja ne henkilöt, jotka ovat koskaan saaneet millään tavoin tietoonsa miehen todellisen identiteetin - ovat kohdanneet loppunsa hyvin nopeasti. Hyvin tarkka verilinjastaan, ei kelpuuta siihen helposti ketä tahansa.